Kirjoittanut: Saku Leskinen
Perinteen kaltaiseksi muodostunut etäpuurojuhlaperinne saatiin viimein katkaistua 22.12.22., kun kunkkutontut kerääntyivät saliin syyslukukauden päättävään puurojuhlaan. Aivan kuten lokakuussa järjestetyt olympialaiset, salissa järjestetty puurojuhla oli ensimmäinen lajissaan kaikille koulun opiskelijoille (ennen koronaa lukiotaipaleensa aloittanutta muutamaa yliabia ja vaihdossa ollutta henkilöä lukuun ottamatta). Abeille kerta oli ensimmäinen, mutta samalla myös viimeinen. Tonttulakkeja päässään pitävät opiskelijat istuivatkin lähes kaikki mietteliäinä, ehkä jopa hieman jännittyneinä salin lattialla, kunnes juontajat astelivat väkijoukon eteen.
Jouluisiin asuihin pukeutuneet juontajat Anna, Helmi ja Kaisa esittelivät itsensä kynttiläkoristeiden rajaaman lavan keskellä ja johdattivat yleisön ensimmäisen yhteislaulun pariin. Klassinen Tonttujen Jouluyö kilahti ensimmäisenä kappaleena illan yhteislaulutilille, eikä onneksi vaatinut lyriikoiden täydellistä tuntemusta, sillä laulua säesti Finnkaraoke-video. Vaikka salissa ei varsinaista hiljaisuutta ollut, ei sali myöskään räjähtänyt tonttujen lauluinnokkuuden vuoksi. Aikainen aamu näkyi vielä tonttujen energioissa ja uskalluksessa.
Laulun jälkeen lavalle palasivat juontajat, mutta tällä kertaa he kuuluttivat seuraansa Kunkussa olevan serbialaisen Nadja-vaihtarin, kuin myös maailmalta jo palanneen kunkkulaisen Eevin. Molemmat vieraat saivat kertoa Suomen ulkopuolella vietetystä kokemastaan joulusta. Nadja muun muassa muistutti yleisöä, ettei Euroopassa kaikki vietä joulua joulukuun lopussa. Aplodien siivittäminä Eevi ja Nadja palasivat takaisin katsomoon, mutta kansainvälisyysteemalla jatkettiin. Tällä hetkellä vaihtovuottaan viettävät kunkkulaiset Aino, Anni ja Emma olivat toimittaneet lyhyet videotervehdykset, jotka katsottiin kiinnostuneina. Aino esitteli järjestämiänsä pikkujouluja, Anni avasi yhdysvaltalaista joulunviettoa ja Emma kertoi, kuinka Taiwanissa joulua ei juurikaan juhlita. Tervehdysten jälkeen jatkettiin yhteislaulua, tällä kertaa Petteri Punakuonolla.
Sitten ääneen pääsikin oppilaskunnan hallituksen väistyvä puheenjohtaja Kerttu, joka yhdessä hallituksen jäsenen Iiron kanssa julistivat edellisenä päivänä järjestetyn villapaitakisan voittajan yleisön edessä. Voittajaksi oli opettajaraati valinnut syksyllä opinnot aloittaneen Saran vihreine tonttuasuineen. Aplodien myötä Sara löysi tiensä lavalle, kiitti Kerttua ja Iiroa, vastaanotti palkintonsa ja palasi katsomoon, ennen kuin Kunkun bändikurssi alkoi soittamaan svengaavaa Jingle Bell Rockia. Menevän esityksen jälkeen vuoroon pääsivät oppilaskunnan hallituksen joulunäytelmäryhmä, joka oli valmistellut jouluisen hyvän mielen näytelmän, jossa ahkeroivat tontut, joulumuori- ja -pukki kohtasivat odottamattoman ongelman; Pikku-Maijan joululahjatoiveen, joka ei ollutkaan lelu tai leffalippu vaan oikea joulumieli. Kekseliäs Korvatunturin väki sai ongelman kuitenkin ratkaistua. Onnellisessa loppukohtauksessa Pikku-Maijan luota alkoi raikua Joulu on taas -kappale, joka Martin säestyksen ja valkokankaalle heijastettujen sanojen ansiosta resonoi myös yleisössä.
Näytelmän jälkeen vuoron sai taas bändikurssi, joka esitti sopivasti juuri tasan 40 vuotta sitten julkaistun, Lumiukko-animaatioelokuvan tunnusmusiikiksi tehdyn Walking in the Air -kappaleen. Arvostavasti yleisö kuunteli ja seurasi bändin esitystä. Monihenkisessä bändissä soittimina oli niin flyygeli, basso, rummut kuin syntetisaattorikin. Tiedä myös, vaikka joku yleisössä olisi kurssilaisten esitysten myötä saanut kipinän aloittaa bändisoittaminen.
Bändin soitettua viimeisetkin tahtinsa vuorossa oli vuoden 2022 viimeinen joulukalenteriluukku. Koska luukku oli viimeinen, ja koska päivän ohjelma ei muutenkaan vastannut tavallista arkea, oli kalenterikin tavallisesta poikkeava. Viimeisen kalenteriluukun voittajalta ei nimittäin vaadittukaan koulun eri paikkojen tietämistä ja monitulkintaisten vihjeiden ymmärtämistä vaan ripeyttä ja tietoa, sillä kalenterin voittaja ratkaistiin kaikkien osallistujien kesken järjestetyllä Kahootilla. Kysymyksiä oli viitisen kappaletta ja niissä vaadittiin tietämystä muun muassa siitä, kuinka monta prosenttia suomalaista saunoo jouluaattona, tai siitä, kuka tasavallan presidentti on syntynyt jouluaattona. Tiukan kisan jälkeen voittajaksi selviytyi käyttäjä “tatujakaverit”.
Juhlan kruunasi opettajien joulunäytelmä, joka OPKH:n tapaan sijoittui Korvatunturille, mutta jossa ongelmana ei ollutkaan Pikku-Maijan haastava lahjatoive, vaan Joulupukin uudistumattomuus ja lasten kiinnostusten hiipuminen. Modernit kännykkäriippuvaiset tontut ehdottivat Pukille uudelleenbrändäystä, vetävää slogania kuin myös Jodelissa aktivoitumistakin. Vuosisatoja elänyt valkoparta ei kuitenkaan ollut koskaan kuullutkaan tästä Jodelista ja kaivoikin taskustaan kartan varmistaakseen, missä tämä Jodel sijaitseekaan. Tontut kuitenkin saivat luotua Joulupukille kanavan, missä tosin varsinaisten lahjatoiveiden sijaan vilisi kirjoitusvirheitä ja kirjain- sekä emojiyhdistelmiä. Yleisöä sanan todellisessa merkityksessään viihdyttänyt näytelmä päättyi Joulumuorin kehotukseen laulaa juhlan sankarille tämän nimikkolaulu eli Joulupukki -laulu, johon yleisö mielellään yhtyi. Laulun päätteeksi tontut, Pukki ja Muori jakoivat yleisölle suklaata kunkkukasseista.
Aivan viimeisenä ennen kuin väki suuntasi kohti joulupuuroa ja ruokalaa, Pukki, Muori sekä tonttuja täynnä oleva opettajakunta palasi lavalle vielä kerran aloittaakseen yhteislaulun Joulumaa, jota mainio Martti säesti flyygelillä. Rauhallinen joulumieltä toivottava kappale sai tosissaan yleisön mukaansa, sillä tämä alkoi rytmin tahtiin heiluttamaan kännyköitään, joissa oli taskulamput päällä. Kiitos opettajien ja oppilaiden, joulun tähdet syttyneet.
