Teksti Neea Rantahakala
Kuvat Neea Rantahakala
Lukioon mennessäni en tiennyt lainkaan mitä aineita haluan kirjoittaa, ja millä aikataululla. Kurssivalintoja tehdessä olin jo miettinyt, olisiko järkevää kirjoittaa uskonto kakkosvuoden keväällä. Idean jo lukion toisella luokalla ylioppilaskirjoituksiin osallistumisesta sain vasta ensimmäisen vuoden viimeisellä jaksolla, jolloin minulla oli viimeinen pakollinen uskonnon kurssi. Pystyin valitsemaan kurssitarjottimesta uskonnon kolmos- ja kutoskurssin. Tiesin, että uskonnon ylioppilaskoe tulee pääsääntöisesti koostumaan kursseista 1-4, joten ne kurssit ainakin oli käytävä. Uskonnon neloskurssia ei kuitenkaan ollut kurssitarjottimessa kuin vasta viimeisessä jaksossa, jolloin kirjoitukseni olisivat jo ohi. Päätin ottaa tämän kurssin kesäksi itsenäisenä opiskeluna. Onneksi se oli mahdollista. Tänä lukuvuonna minulla oli kolmannessa jaksossa niin vähän kursseja, että siihen mahtui hyvin suoritettavaksi uskonnon vitoskurssi, joka kannatti käydä varmuuden vuoksi. En kuitenkaan kokenut, että kurssien itsenäinen suorittaminen olisi ollut liian haastavaa.
Rehellisesti täytyy myöntää, että ylioppilaskokeeseen lukeminen kesken lukukauden ja ilman lukulomaa ei ollut helppoa ja vaati erittäin paljon itsekuria. Itselläni oli samaan aikaan paljon kursseja ja wanhojen tanssitkin, jotka veivät aikaa. Pystyin kuitenkin sumplimaan lukemisen hyvin kaikkien muiden koulutehtävien väliin. Esimerkiksi hyppytunnit käytin hiljaisessa tilassa lukemiseen. Kaikki oli mennyt lukusuunnitelman mukaan, kunnes eräänä koulupäivänä sain tiedon siitä, että reaaliaineiden koepäivät aikaistuvat viikolla koronaviruksen takia. Tämä tarkoitti sitä, että ylioppilaskokeeni oli 11 päivän sijasta neljän päivän päästä. Joku voisi ajatella, että eihän tuo nyt ole vakavaa, kun kerran olin aloittanut lukemaan ajoissa. Onneksi olin aloittanut uskonnon pänttäämisen poikkeuksellisen aikaisin. Suunnitelmissani oli lukea kaikki uskonnon kirjat viisi kertaa, mutta koronan aiheuttaman aikaistuksen takia ehdin lukea kirjat vain neljästi. Viimeiset päivät ennen yo-koetta heräsin puoli seitsemältä aamulla, ja aloin lukemaan kello seitsemän, että ehdin saada mahdollisimman paljon aikaiseksi. En ikinä ajatellut, että kun ensimmäisen kerran menen kirjoittamaan, niin voisi käydä jotain tällaista. Eikä siinä vielä kaikki, minulle tuli paljon teknisiä ongelmia koetta tehdessäni, joka kyllä vaikutti jonkin verran keskittymiseeni. Jouduin mm. vaihtamaan koulun koneeseen ja tehdä yli puolet kokeesta sillä. No, ainakin nyt tiedän mitä voi pahimmillaan tapahtua, niin osaan varautua seuraavilla kerroilla kaikkeen.
Tulen kirjoittamaan yhteensä viisi ainetta, joka ei ole kovin paljoa, mutta halusin kuitenkin jakaa sen kolmelle eri kerralle, jotta lukeminen ja oppiminen olisi jaksottamisen johdosta vähän helpompaa. Suosittelisin miettimään tätä kakkosella kirjoittamista varsinkin, jos kirjoittaa enemmänkin aineita. Itse olen sitä mieltä, että tämä oli oikein hyvä kokemus, ja nyt ainakin tiedän paremmin, että mitkä opiskelutekniikat sopivat minulle ja kuinka kauan aikaisemmin ylioppilaskirjoituksiin kannattaa alkaa lukemaan. Yhteenvetona sanoisin, että vaikka yo-kokeeseen ei ole helppo lukea ilman lukulomaa, niin jaksottaminen tuo niin paljon etua asioiden omaksumiseen, että suosittelen kakkosluokalla kirjoittamista kaikille.
