Teksti Milla Louhivirta
Kuvat Juli Westerlund
Kolmannen jakson alku merkitsi suurta jännityksen aikaa: Kuninkaantien 2. vuosikurssin opiskelijoista suuri osa aikoi osallistua vanhojentanssikurssille. Vaikka oppitunnit sijoittuivat seitsemännelle ja kahdeksannelle palkille, ei se haitannut: tätä oli odotettu jo kuukausia ja ryhmät olivat täynnä innokkaita tanssijoita. Tuntien alussa salissa kuuluikin iloista hälinää ja supinaa, joka vaihtui pian keskittyneeseen tanssien opetteluun. Monet tansseista vaativat useita toistokertoja ja tunnit olivat fyysisesti raskaita. Välillä tuntien jälkeen tuntui siltä, kuin olisi juossut kilpamaratonin. Kaikista haasteista huolimatta tunnit sujuivat mukavasti ja pian harjoitellut tanssit alkoivatkin sujua hyvin. Suuri kiitos siitä kuuluu mahtaville opettajillemme Katjalle ja Tomille.
Kurssin alussa itse vanhojen päivä tuntui olevan ikuisuuksien päässä. Päivän tapahtumien suunnitteluun ja salin sisustukseen osallistuvien määrä oli valtava ja kaikilla oli jonkinlainen vastuutyö itse tanssien ohella. Osa aloitti vastuutyönsä suunnittelun jo aikaisin, kun taas toiset työstivät omaansa viime hetkille saakka. Kaikki saatiin kuitenkin valmiiksi ja kaikki suoriutuivat tehtävistään kunniallisesti. Myös henkilökohtaiseen valmisteluun kului aikaa; monet aloittivat pukujensa metsästämisen jo kauan ennen kurssin alkua. Myös itse vanhojen päivän aamuna aikaisin alkanut valmistautuminen täytyi aikatauluttaa ja suunnitella.
Aamulla kampauksen, meikkaamisen ja puvun päälle laittamisen jälkeen koululle saapuminen oli jännittävä hetki. Suuri osa oli tullut jo paikalle viimeisiin kenraaliharjoituksiin. Sali oli täynnä siisteihin frakkeihin ja värikkäisiin ja upeisiin mekkoihin pukeutuneita tanssijoita, jotka huokuivat intoa ja jännitystä. Ensimmäisen näytöksen alkaessa tuntui siltä, kun eläisi elämänsä huippuhetkeä. Ympärillä olevista ihmisistä saatu tuki ja kannustus auttoivat jännityksen purkamisessa. Kun avaustanssi oli purkissa, ei tanssiminen jännittänyt enää niin paljon. Harjoituskertoja oli ollut niin paljon, että suurin osa tansseista tuli ulkomuistista.
Juhlalounaalla kuulimme kaksi juhlapuhetta ja nautimme toistemme seurasta ruokaillessa. Vapaaehtoisia 1. vuosikurssin opiskelijoita toimi tilaisuudessa tarjoilijoina, mikä teki tilanteesta vieläkin juhlallisemman. Lounaan jälkeen suuntasimme yksityiskuvauksiin auditorioon. Kuvauksien jälkeen monet jatkoivat ryhmäkuvien ottamista ulkona. Kylmä viima ei ollut idyllisin hihattomien mekkojen kanssa. Iltanäytökseen oli vielä monta tuntia, joka kului kuitenkin yllättävän nopeasti toisten kanssa keskustellen.
Iltanäytöksen koitettua jännitys oli täysin laantunut ja tilalle oli tullut innokkuus ja halu esiintyä. Suuri joukko hienosti pukeutuneita perheenjäseniä ja ystäviä oli vallannut salin katsomon ja saliin astuessamme salamavalot välkkyivät yleisöstä. Oli koittanut päivän suurin hetki. Itse tanssit menivät hujauksessa ohi, eikä itse tanssista jäänyt melkein mitään mieleen. Tanssien jälkeen oli mukavaa mennä kavereiden kanssa jatkoille tai muualle illanviettoon. Kokonaisuudessaan päivä oli hieno ja tanssit onnistuivat erittäin hyvin.