Milla-Nooran mediadiplomityö käsittelee salaliittoteorioita: miksi ne kiehtovat ihmisiä ja miksi niin moni tippuu kaninkoloon eli alkaa uskoa salaliittoteorioihin?
Teksti: Milla-Noora Louhivirta
Kuvat: Pixabay
Salaliittoteoriat ja niiden taustalla piilevät ilmiöt ovat puhuttaneet ja kummastuttaneet niin ihmisiä kuin laajemmin mediaakin. Mutta mitä salaliittoteoriat pohjimmiltaan ovat, ja miksi ne vetävät joitain puoleensa? Miksi jopa korkeasti kouluttautunut henkilö saattaa uskoa siihen, ettei ihminen oikeasti ole käynyt kuussa tai että koronarokotteeseen olisi asennettu mikrosiru, joka tietämättämme vaikuttaisi toimintaamme.
Tuula on keski-ikäinen, korkeasti kouluttautunut perheenäiti. Hän on kohdannut elämässään erilaisia esteitä, kuten avioeron, talousongelmia sekä sairauksia. Hän on kokenut surua ja synkkyyttä, mutta kokee silti pärjäävänsä elämässä. Viime vuodet ovat Tuulan ja hänen perheensä kannalta olleet antoisat, ja Tuula kokee tämänhetkisen elämänsä olevan hyvillä raiteilla.
Tuula on aina ollut omassa seurassaan viihtyvä, ja hän nauttii myös yksin vietetystä ajasta. Vapaa-ajallaan hän on alkanut viettää yhä enemmän aikaa sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa, jonka kautta hän seuraa sukulaistensa sekä tuttaviensa tekemisiä.
Euroopan komissio määrittelee salaliittoteorian uskomukseksi siitä, että “vahvat voimat manipuloivat tiettyjä tapahtumia tai tilanteita salassa kulissien takana pahoin aikein”. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi valtio ja viranomaiset pyrkivät jollakin tavalla muokkaamaan niin sanottujen tavallisten kansalaisten ajatusmalleja pitämällä näiltä tosiasioita salassa ja vääristelemällä totuutta. Tämän vääristelyn tarkoituksena on saada kansalaiset käyttäytymään valtiolle suotuisalla tavalla yhä vahvistaen valtion auktoriteettiasemaa ja määräämisoikeutta.
Yksinkertaistettuna salaliittoteorioissa on siis kyse vahvasta vastakkainasettelusta, jota voisi verrata kliseiseen “hyvän” ja “pahan” väliseen taisteluun. Teorioita levittävät ja niihin uskovat, eli “hyvät”, kokevat oman sisäjoukkonsa sorretuksi ja huijatuksi vallassa olevan tahon, eli “pahan”, toimesta. “Hyvät” vastustavat “pahojen” toimia ja uskovat, että näiden salajuoni paljastuu ennemmin tai myöhemmin. Tästä jaosta syntyy vahva polarisaatio, jonka osapuolet näkevät toisensa epäluotettavina.
Selatessaan Facebook-tilinsä etusivua Tuula törmää julkaisuun, jonka eräs hänen etäinen sukulaisensa on jakanut eteenpäin omalle tililleen. Julkaisu käsittelee vuonna 1969 tapahtunutta kuukävelyä: aihetta, josta Tuula on kuullut aikaisemminkin. Julkaisu pyrkii kuitenkin selkeästi todistamaan, että tapahtuma olisi täysin lavastettu. Tämä herättää Tuulan kiinnostuksen, ja hän alkaa tutkia aihetta enemmän. Tuula törmää Facebook-ryhmiin, jotka esittelevät vakuuttavasti myös muita totena pidettyjä tapahtumia huijaukseksi, kuten matkustajakoneiden tuhoamat WTC-tornit.
Salaliittoteorioiden leviämistä on erityisesti edistänyt sosiaalinen media ja tämän mukana tullut kansalaisjournalismin yleistyminen. Kansalaisjournalismilla tarkoitetaan ilmiötä, missä kuka tahansa voi levittää omia mielipiteitään ja kokemuksiaan. Kansalaisjournalismin hyvä puoli on se, että se mahdollistaa myös median ulkopuolella työskentelevien yksilöiden osallistumisen vaikuttamiseen ja keskusteluun. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut se, että useimmiten jaettuja väitteitä ei tarkisteta niiden todenperäisyyden kannalta, ja kuka tahansa voi tällöin jopa tahallisesti jakaa disinformaatiota. Kyseinen ilmiö on korostunut erityisesti internetissä, mikä selittääkin salaliittoteorioiden räjähdysmäisen leviämisen: teoriat ovat miltei kenen tahansa saavutettavissa ja jaettavissa, ja niiden todenperäisyys selvitetään vain harvoin. Tällöin moni kohtaa jopa tietämättään disinformaatiota, jota voi ensisilmäyksellä pitää tosiasiana.
Ennen niin sanottua teknologiavallankumousta vain median parissa työskennelleet ammattilaiset, kuten journalistit, pystyivät työllään vaikuttamaan suuremman joukon mielipiteisiin ja ajatusmaailmaan. Ero perinteisen journalismin ja kansalaisjournalismin välillä on se, että journalistien työnkuvaa yhdistää sitoutuminen Journalistiliiton laatimiin Journalistin ohjeisiin. Nämä eettiset ohjeet pyrkivät edistämään journalismin laatua, todenperäisyyttä ja hienotunteisuutta sekä suojelemaan journalismin kohteena olevien että itse journalistien oikeuksia. Ohjeiden tarkoituksena on siis antaa journalisteille ohjeita siitä, miten heidän tulisi suhtautua työhönsä, ja minkälaista työjäljen tulisi olla.
Toimittaja Pasi Kivioja on myös tutkinut salaliittoteorioita, niiden syntyä ja leviämistä viimeisimmässä teoksessaan “Salaliittoteorioiden ihmemaassa - Tositarinoita ihmisistä kaninkolossa” (Docendo, 2022). Kirjan alkupuolella Kivioja kertoo tekemästään pienimuotoisesta kokeilusta selvittääkseen, miten laajalle tietyt teoriat ovat levinneet. Kiviojan tarkoituksena oli selvittää, mitkä salaliittoteoriat ovat levinneet pisimmälle. Tähän hän käytti apunaan Google-hakukoneen antamia tuloksia ja erityisesti tulosten määrää hakiessaan eri teorioita niiden englanninkielisillä nimillä. Kivioja esittää kirjassaan listan eri hakusanoista ja tulosten määrästä, joita hän sai hakuhetkellä. Listasta selviää se, että erityisesti 2020-luvun aikana puhuttaneet teoriat ovat levinneet muita laajemmalle, sillä niistä löytyy selkeästi eniten hakutuloksia. Tämä todistaa osittain sen, että viimeisen muutaman vuoden aikana salaliittoteoriat ja niihin liittyvät aiheet ovat saaneet “tavallista” enemmän huomiota. Tämän voi myös huomata siitä, kuinka perinteinen media on ottanut asiakseen uutisoida disinformaatiosta yhä enemmän.
Kevättalvella 2020 Covid-19-pandemia alkaa, ja pian sen alun jälkeen erilaiset salaliittoteoriat alkavat muodostua pandemian ympärille. Tuula on useaan otteeseen huomannut näitä teorioita käsitteleviä julkaisuja Facebook-ryhmissä, joissa hän vierailee säännöllisesti. Yksi ryhmän aktiivijäsenistä jakaa postauksia. Tuula päättää lukea näitä julkaisuja ja alkaa selvittää niiden alkuperää syvemmin. Hän on alkanut epäillä sitä, että valtamedia ei ehkä kerrokaan koko totuutta pandemiasta ja vasta kehitetyistä rokotteista. Erityisesti häneen teki vaikutuksen eräällä Facebook-sivulla jaettu video tärisevästä vauvasta, joka liitettiin koronarokotteisiin.
Salaliittoteoria konseptina on melko vanha ja pitkään puhuttanut, mutta ne ovat viime vuosien aikana saaneet uutta tulta alleen. Erityisesti maailmalla tapahtuneet, epävarmuutta lietsoneet tapahtumat, ovat lisänneet teorioiden leviämistä. Päällimmäisenä ovat tietenkin koronavirukseen ja siihen liittyviin asioihin, kuten rokotteisiin, kohdistuneita teorioita. Epävarmat ajat saavat ihmiset etsimään yksinkertaisia ja helposti ymmärrettäviä selityksiä monimutkaisiin tapahtumiin, mikä johtaa erilaisten teorioiden ja vaihtoehtoselitysten viljelemiseen. Moni voi löytää teorioista järkevän kuuloisen ja helposti ymmärrettävän selityksen, jolla perustelee vakavia ja tunteita herättäviä tapahtumia. Teoreetikko (salaliittoteorioihin uskova) voi siis saada eri teorioista jonkinlaista henkistä tukea, erityisesti jos tämä itse uskoo vahvasti teorioihin. Tukea voi löytää myös teorioiden ympärille muodostuneista tiiviistä joukoista, jotka ajavat omaa asiaansa. Tiiviit joukot, jotka pitävät yhteyttä esimerkiksi sosiaalisen median kautta, voivat tuoda teoreetikolle tunteen siitä, että hän on osa jotakin suurta ja merkityksellistä. Yhteinen kokemus oman joukon edun valvonnasta ja yhtälaiset mielipiteet lisäävät ryhmän koheesiota. Samalla hän voi kokea kuuluvansa kyseiseen joukkoon ja jopa verkostoitua ryhmän sisällä. (Yhteisö voi muodostua yhden yksittäisen vaikuttajan ympärille, kuten on tapahtunut ruotsinkielisellä Pohjanmaalla).
Salaliittoteoriat ovat omalla tavallaan viihdyttäviä ajatusleikkejä, joiden keskiössä vaanii ajatus “mitä jos?”. Monet vaihtoehtoselitykset maailman tapahtumista saattavat herättää kiinnostusta myös sellaisissa, jotka eivät oikeasti usko teorioiden levittämään propagandaan. Kuulija voi leikitellä ajatuksella siitä, että “entä jos asiat olisivatkin näin?” On kiehtovaa ajatella, että mitä jos elämmekin Matrix-elokuvan tyylisessä simulaatiossa tai mitä jos linnut ovatkin valtion masinoima droneja, jotka valvovat kansalaisia. TIetenkin tällaiset, hieman hullunkurisetkin, ajatusleikit tulee ottaa vain leikinlaskuna.
Ongelma syntyy silloin, kuin teorioista tulee yksilölle tosia. Vaikuttaisi siltä, että joillekin teorioista on tullut uskonnon kaltainen, jopa henkilökohtainen ylpeyden kulmakivi, jota tulee vaalia. Salaliittoteorioiden yhteydessä puhutaankin niin sanotusta kaninkoloilmiöstä: kun yksilö syventyy liikaa teorioiden maailmaan, hän ikään kuin putoaa kaninkoloon, mistä on hankalaa päästä pois. Kaninkolo viittaa Lewis Carrollin lastenkirjaan Liisan seikkailut ihmemaassa.
Tuula on jo jonkin aikaa syventynyt koronavirusta koskeviin salaliittoteorioihin ja etsinyt aiheesta lisää tietoa. Vähiten hänen ajatusmaailmansa on muuttunut teorioiden mukaiseksi: hän on yhä enemmän alkanut uskoa siihen, että valtaa käyttävät tahot salaavat kansalaisilta tietoa ja että ne pyrkivät kontrolloimaan ja rajoittamaan kansalaisten elämää. Hän on löytänyt ryhmistä samoin ajattelevia, joiden kanssa keskusteleminen tuo Tuulalle tunteen siitä, että hän kuuluu joukkoon ja heillä on yhteinen missio. Tuula on alkanut seurata sosiaalisessa mediassa monia sisällöntuottajia, jotka levittävät teorioihin perustuvaa tietoa viruksesta. Hän myös jakaa oikeaksi uskomiaan väitteitä ja niitä tukevia todisteita omalla Facebook-sivullaan. Ennen hänen postauksistaan tykänneet kaverit eivät enää reagoi postauksiin, ja muutama on jo kadonnut kaverilistalta. Myös pari oikean elämän ystävää on lopettanut yhteydenpidon Tuulaan.
Kivioja on haastatellut kirjaansa varten monia, jotka joko itse uskovat salaliittoteorioihin tai jotka ovat teoreetikoiden omaisia. Useassa haastattelussa, varsinkin teoreetikoiden omaisten antamissa haastatteluissa, tulee esille se, miten merkittävästi teoriat ovat vaikuttaneet heihin ja jopa koko perheeseen. Esimerkkinä hän käyttää Reddit-keskustelupalstalta löytämäänsä postausta, jossa 14-vuotias kalifornialainen Sasha kertoo siitä, miten hänen äitinsä on muuttunut hurahdettuaan salaliittoteorioihin. Hän kertoo, että hänen äitinsä kanssa on miltei mahdotonta keskustella asiasta, koska äiti kääntää tilanteen aina Sashaa vastaan.Erimielisyyksien ilmaantuessa äiti haukkuu Sashaa tyhmäksi ja lampaaksi, jota teoreetikot käyttävät haukkumanimenä niistä, jotka eivät usko teorioihin. Sashan äiti on myös uhannut tytärtään tämän hylkäämisellä tai lähettämisellä orpokotiin. Postauksen lopussa Sasha kertoo pelkäävänsä itsensä ja pikkuveljensä puolesta. Kyseinen esimerkki kuulostaa hyvin radikaalilta, mutta se osoittaa, miten vahingollista pitkälle edennyt teorioihin obsessoituminen voi olla. Teoreetikko ei kykene tulemaan toimeen vastakkaista näkökulmaa edustavien kanssa eikä suostu siirtämään omaa ideologiaansa sivuun ja näkemään toista ihmisenä.
Tuula on muuttunut paljon sukellettuaan syvälle salaliittoteorioiden kaninkoloon. Hänen lapsensa ovat huomanneet, ettei heidän äitinsä puhu enää paljon muusta kuin teorioista. He kokevat, etteivät voi keskustella kunnolla äitinsä kanssa omista asioistaan, sillä Tuula kääntää keskustelun aiheen aina jotenkin teorioiden mukaiseksi. Hän saattaa miltei pakolla ujuttaa teorioiden väittämiä keskusteluihin, ja usein hän selittää jotakin negatiivista asiaa juuri teorioiden kautta, vaikkei niillä olisi selkeää yhteyttä. Tuulasta on tullut paljon vainoharhaisempi, eivätkä hänen lapsensa halua enää viettää äitinsä kanssa aikaa. Perhesuhteiden lisäksi Tuulan ystävyyssuhteet ovat myös kärsineet, mikä puolestaan ajaa häntä yhä useammin sosiaalisen median ääreen.
Salaliittoteoriat ovat siis viime vuosina lisänneet kannattajiaan selvästi ja niistä on tullut tutumpia myös muille kuin niihin uskoville. Huolestuttavaa on, jos salaliittoteorioihin uskovien määrä vielä kasvaa ja niistä tulee oikea vaihtoehto tiedonvälitykselle. Salaliittoteorioiden lisääntyminen tuokin esille sen, miten tärkeää hyvä lukutaito, erityisesti medialukutaito, on jokaiselle. Vain sen avulla voimme erottaa disinformaation oikeasta tiedonvälityksestä, jolloin mahdollisuus pudota kaninkoloon katkeaa alkuunsa.
Tekstissä esiintynyt esimerkkihenkilö Tuula on fiktiivinen hahmo.
Lähteet:
Euroopan komissio: Salaliittoteorioiden tunnistaminen (https://ec.europa.eu/info/live-work-travel-eu/coronavirus-response/fighting-disinformation/identifying-conspiracy-theories_fi)
Julkisen sanan neuvosto: Journalistin ohjeet (https://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/)
Pasi Kivioja: Salaliittoteorioiden ihmemaassa - Tositarinoita ihmisistä kaninkolossa” (Docendo, 2022)