Essee: Viivi Takala. Kuva: Pixabay
Abiturienttien syventävällä psykologian kurssilla opiskellaan persoonallisuuspsykologiaa, ja yksi aina kiinnostava kysymys on, miten suuri osa persoonallisuudenpiirteistämme on periytyviä. Projektiviikolla kurssilaiset kirjoittivat psykologista tutkimustietoa, ilmiöitä ja teorioita soveltavia esseitä. Viivi Takala vertasi esseessään omaa persoonallisuuttaan sekä ystäviin että perheenjäseniin.
Ihmisen persoonallisuus muuttuu koko elämän ajan yksilön omien kokemusten ja ympäristön vuorovaikutuksen kautta. Persoonallisuus on psykologinen termi, johon liitetään erilaisia ulottuvuuksia, kuten luonteenomaiset ajattelutavat, tunteet ja käyttäytyminen, sekä jatkuvuus ja yksilöllisyys, joiden summana jokainen meistä on omanlaisensa persoona. Erilaisuuden myötä koemme erilaisia asioita ja koemme kokevamme kyseiset asiat eri tavoin. Siinä missä ystäväni iloitsee saadessaan historian kurssikokeesta arvosanan 7, saatan minä harmistua asiasta useaksi päiväksi, sillä tiedän pystyväni parempaan. Tämä kuvaa sitä, kuinka erilaisten persoonallisuuksiemme myötä omaamme myös erilaiset minäkäsitykset eli uskomukset itsestämme ja ominaisuuksistamme. Siinä missä tilanne vahvistaa ystäväni itsetuntoa, heikentää se omaani ainakin tilapäisesti, sillä arvostukseni itseäni kohtaan laskee.
Olen hyvinkin erilainen verrattuna ystäviini. Kun taas vertaan itseäni vanhempiini, erityisesti isääni, huomaan erojen olevan vähäisemmät. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että persoonallisuudella on geneettinen perusta. Tämä ei kuitenkaan yksin saa aikaan samankaltaisuuttamme, vaan geenit yhdessä ympäristön kanssa luovat lopullisen kokonaisuuden. Olen itse esimerkiksi vauvaiästä lähtien ollu hyvinkin aktiivinen eli energinen yksilö 一 se on temperamenttipiirre eli synnynnäinen tapani reagoida itseeni ja ympäristöön. Vanhempani ovat olleet yhtä lailla aktiivisia koko elämänsä ajan 一 huomataan temperamenttipiirteiden vahva perinnöllisyys 一 ja he lähes automaattisesti ja huomaamattaan muokkasivat pienestä pitäen minun kasvuympäristöäni piirteelle sopivaksi. Kotiin hankittiin erilaisia leluja ja muita virikkeitä, ja minua alettiin viedä useisiin eri harrastuksiin. Ympäristöä muokattiin siis omalle ja vanhempieni piirteelle sopivaksi, mikä lisäsi ja loi vakaampaa pohjaa samankaltaisuudellemme.
Lisäksi vanhempieni arvot, asenteet, ajatukset ja odotukset ovat vaikuttaneet pitkälti myös omaan kehitykseeni kasvuympäristön kautta. Tämän taustalla on toki kulttuuri, jossa elämme. Se on ikään kuin katto päämme päällä, joka suuntaa suhtautumistamme erilaisiin asioihin. Vanhempani ovat oppineet elämän myötä, millainen on suotavaa ja paheksuttavaa käytöstä. Heidät on aikanaan muokattu tähän muottiin sopiviksi, ja oman elämän ja kokemusten pohjalta he ovat pyrkineet muokkaamaan minun persoonastani samankaltaista ja ympäristöön sopivaa. Minä ja isäni olemme molemmat hieman neuroottisia eli tunne-elämämme on epätasapainoista. Big Five -teorian, eli viiden suuren piirteen teorian, mukaan neuroottisuus luetaan temperamenttipiirteeseen perustuvaksi persoonallisuuden piirteeksi, joten ei mikään ihme, että olemme sen suhteen melko samanlaisia. Olemme molemmat esimerkiksi ailahtelevaisia ja suhtaudumme vastoinkäymisiin voimakkaasti. Sosiaalistumisen ohjaamana vanhempani, etenkin isäni, ovat pyrkineet jossain määrin vaimentamaan esimerkiksi neuroottisuuden näkymistä väärissä ympäristöissä, mutta kotioloissa piirre näkyy edelleen vapaammin 一 niin myös isälläni.
En koe olevani kenenkään muun kanssa pohjimmiltaan niin samanlainen kuin perheeni kanssa, vaikka lopulta olenkin oma ainutkertainen kokonaisuuteni. Äiti ja isä ovat luoneet persoonallisuudelleni pohjan, joka on pitkälti heidän ajatuksiin ja käytökseen pohjautuva. Tottakai ystävät ja muu ympäristö ovat muokanneet sitä, mutta koen sen niin, että olen hakeutunut sellaisten ihmisten lähelle, jotka vastaavat tätä persoonallisuutta, joka minulle on jo pienenä lähtenyt muodostumaan. Täten muut ihmiset ympärilläni ovat vahvistaneet piirteitäni, esimerkiksi harrastuskaverini ovat vahvistaneet aktiivisuuttani oman energisyyteensä ja tehokkuutensa myötä. Pienet palaset loksahtelevat ajan myötä kohdalleen ja tämänhetkinen ajatukseni saattaa olla viiden vuoden kuluttua täysin erilainen, kun olen esimerkiksi muuttanut pois kotoa, ja vanhempieni vaikutus näkyy elämässäni vähemmän. Koskaan se ei kuitenkaan tule katoamaan täysin ja tulen aina muistuttamaan persoonaltani vanhempiani.
