Teksti ja kuvat: Milla-Noora Louhivirta
Jaksossa 7 kurssia, opiskelu vie suurimman osan ajasta, koko ajan stressaa ja tuntuu siltä, kuin aika loppuisi kesken. Nämä ovat melko tuttuja asioita lukiolaiselle, mutta omaa opiskelukiirettä voi lieventää. Yksi parhaista tavoista on opintosuunnitelman muuttaminen kolmesta vuodesta kolmeen ja puoleen tai neljään vuoteen. Olen nyt kolmannen vuosikurssin opiskelija, mutta en vielä pääse laittamaan valkolakkia päähän. Omat lukio-opintoni jatkuvat yhä ensi syksynä.
Päätin ensimmäisellä vuosikurssilla käyväni lukion neljään vuoteen, sillä sain diagnoosin keskivaikeasta lukihäiriöstä. Diagnoosi oli helpotus, sillä olin jo alakoulusta asti tiedostanut olevani muita paljon hitaampi lukemaan; myös sanoista oli vaikea saada selkoa, ja ‘konseptista’ tulee helposti ‘konteksti’. Nämä tulivat yhä enemmän esille, kun luettavat tekstit lisääntyivät verrattuna yläkouluun. Samalla tekstien sisäistämiseen oli vähemmän aikaa.
Toisen ja kolmannen vuoden aikana olen tarkoituksella valinnut vähemmän kursseja jokaiseen jaksoon ja vielä hyvällä omallatunnolla. Välillä erilainen tahti tuo yllätyksiä, sillä olen miltei koko kolmannen vuoden käynyt kursseja, joissa muut opiskelijat ovat minua nuorempia, enkä tunne heistä ketään. Silloin toisaalta tutustuu myös toisen vuosikurssin opiskelijoihin. Minulla on yhä muutama pakollinen ns. toisen vuoden kurssi käymättä, jotka tulen käymään ensi lukuvuonna. Hitaampi tahti on kuitenkin ollut kaikin muin tavoin positiivinen, sillä minun ei ole tarvinnut stressata niin paljon ja aikaa on jäänyt myös muulle, kuten kitaraharrastukselleni. Olen saanut myös paljon aikaa valmistautua ylioppilaskirjoituksiin ja hitaamman tahdin takia olen ehtinyt opiskella uuden kielen, espanjan, jonka aion myös kirjoittaa ylimääräisenä aineena.
Mielestäni kolmen vuoden suunnitelma on liian lyhyt aika sisäistää kaikki opittava materiaali.
“Kuinka niin?”
Pysyäkseen kolmen vuoden suunnitelman tahdissa opiskelijan täytyy käyttää hurjia määriä aikaa sekä koulussa käymiseen että omalla ajalla opiskeluun. Jos työmäärä kokonaisuudessaan jaetaan pidemmälle aikavälille, niin jokaisen jakson aikana on vähemmän tehtävää. Tällöin aikaa jää myös muihin asioihin, kuten lepäämiseen ja harrastuksiin. Ihminen ei ole kone, eikä hän voi koneen mukaisesti tehdä töitä koko ajan. Neljän, tai edes kolmen ja puolen vuoden suunnitelma, mahdollistaa ajankäytön myös koulun ulkopuolisiin asioihin. Tämän lisäksi opitut asiat jäävät paremmin mieleen, kun ei tarvitse keskittyä yhtä moneen kurssiin samaan aikaan. Itse koen ainakin, että muistan todella paljon asioita myös aineista, joiden kursseja en ole käynyt hetkeen.
“Mutta siinähän menee enemmän aikaa. En mä halua viettää lukiossa aikaa yhtään sen enempää kun tarvitsee. Kaikki mun kaveritkin valmistuu samaan aikaan!”
Vuosi tai puoli vuotta lisänä jo opiskeltuun kolmeen vuoteen ei ole suuri määrä, ja
yleensä viimeinen vuosi menee todella nopeasti. Oletettavasti et ole myöskään hakemassa samaan paikkaan esim. jatko-opiskelemaan kuin kaverisi (ja jos olet, millä todennäköisyydellä pääsette molemmat samaan paikkaan?).
Neljäs vuosi antaa myös mahdollisuuden miettiä, mihin sitä oikein haluaisi lukion jälkeen jatkaa. Itse olen ainakin vielä melko pihalla siitä, mihin haluaisin hakea ja missä järjestyksessä. Minulla on hyvin helpottunut olo siitä, että minulla on vielä miltei kokonainen vuosi aikaa miettiä tulevaisuudensuunnitelmiani. Olen myös neljännen vuoden aikana ajatellut hakevani osa-aikaista työtä opiskelun ohelle ja aion ilmoittautua avoimen yliopiston kursseille, jotta saisin hieman etumatkaa yliopisto-opintoihin.
Neljän vuoden suunnitelma on ollut yksi parhaimmista päätöksistä, jonka olen tehnyt. Se on antanut minulle paljon enemmän aikaa valmistautua lukion jälkeiseen elämään. Maailmalle ehtii myöhemminkin, joten miksen ottaisi kaikkea lukio-opinnoistani irti.