Seitsemän sometonta päivää

Kirjoittanut: Lulu Marstio

Julkaistu: 30.1.2021

Sosiaalinen media on valloittanut maailman. Jo noin 3,8 miljardia ihmistä tällä maapallolla elää arkipäivää, jossa sosiaalinen media on enemmän tai vähemmän läsnä. Kunnollista taukoa somesta saa vain yöllä, jos silloinkaan. Some kulkee taskuissamme kaikkialle, ja puhelimen kaivamisesta esille on tullut ikään kuin automaatio. Kaikesta on päivitettävä kuvia ja näytettävä, kuinka siistiä oma elämä on. Ilmoituksia tulee loputtomasti ja viestit eivät odota. Onko tästä somen ympärillä pyörivästä arjesta edes mahdollista paeta?

Tilastojen mukaan ihminen käyttää sosiaalista mediaa keskimäärin 144 minuuttia päivässä. Se kattaa noin 40% valveillaoloajastamme. Jos jokaisen ihmisen vuodessa käyttämä aika sosiaalisessa mediassa laskettaisiin yhteen, saataisiin ainakin 40 miljoonaa vuotta - siinä ajassa maailman meno ehtisi kääntyä päälaelleen useampaankin otteeseen. Mikä selittää tämän somen suunnattoman vallan?

Puhelin piippailee ja viesteihin on vastattava. Vaikka somen sisällöt eivät käytännössä koskaan lopu kesken, tuntuu siltä, etteivät ne odota. Monelle somen selailu on automaatio siinä missä syöminenkin - ei sitä sen kummemmin ajattele. Somessa piilee kuitenkin paljon sellaisia sisältöjä, joiden vaikutus ihmiseen on kaikkea muuta kuin myönteinen; kateellisuus on yleisin tunne, joka viriää somea selaillessa. Somen koukuttavuus on sekin piirre, josta voi koitua haittaa ihmiselle suuremmassakin mittakaavassa. Haitoista huolimatta some on meille kaikille tärkeä osa arkea, koska se muun muassa mahdollistaa yhteydenpidon muihin ihmisiin. Kaiken kukkuraksi some on pullollaan viihdettä, joka pitää huolen siitä, ettei päivään mahdu yhtäkään tylsää hetkeä. Tämä selittää sen, miksi puhelin tuntuu nykypäivänä liimautuneen meidän käteemme.

Ihminen käyttää sosiaalista mediaa keskimäärin 144 minuuttia päivässä. Se kattaa noin 40% valveillaoloajastamme.

Somen ei-niin-mukava puoli

Sosiaalinen media voi olla erinomainen paikka, kun sitä osaa käyttää kohtuullisesti. Se tarjoaa mahdollisuuden olla yhteydessä ystäviin, verkostoitua ja tutustua uusiin ihmisiin. Nykyään moni on jopa löytänyt oman elämänkumppaninsa sosiaalisen median välityksellä. Some inspiroi, tukee ja auttaa. Some on pulloillaan leipomisohjeita, sisustusvinkkejä ja treenivideoita - kaikille jotain. Somessa on paljon ihmisiä, jotka pyrkivät vaikuttamaan maailmaan positiivisesti ja omalla toiminnalla auttavat yksilöitä esimerkiksi hyväksymään itsensä ja olemaan itsevarmempi. Somesta löytyy myös paljon tukiverkostoja esimerkiksi läheisen ihmisen menettäneille tai seksuaaliväkivallan kohteeksi joutuneelle. Valitettavasti tämä somen valoisa puoli ei edusta koko sosiaalisen median maailmaa. Jos näin olisi, 3,8 miljardia ihmistä olisi astetta onnellisempi tänään.

Somessa vaanii paljon ihmisiä, joiden tarkoituksena on loukata muita ihmisiä. Jotkin somen kanavat mahdollistavat anonyyminä pysymisen, jolloin loukkaavia kommentteja on helppo laukoa. Toisen reaktiota ei näe ruudun lävitse, jolloin omatuntokaan ei kolahda niin pahasti. Nämä kaksi tekijää luovat otollisen alustan nettikiusaamiselle, joka on hyvin yleistä nykypäivänä. Yksi somen heikkouksista onkin se, ettei se suojele ihmisiä kiusatuksi tulemiselta. Somessa auktoriteettien on vaikeampi havaita kiusaamista kuin oikeassa elämässä.

Toinen sosiaalisen median heikkouksista on sen epärealistisuus. Sosiaalista mediaa tulisi tarkastella kriittisten lasien läpi, mutta ihmismieli on viritetty uskomaan näkemäänsä matalalla kynnyksellä. Totuus kuitenkin on se, että moni pyrkii esittämään elämästään somessa vain kohokohtia. Tuskin kukaan haluaa julkaista Instagramiin kuvan itsestään, jossa on juuri herännyt. Tarvitsemme hyväksyntää muilta, ja some on otollinen paikka kalastella sitä. Vain ne kuvat valitaan, joissa näytetään hyvältä. Lomamatkalta julkaistaan iloinen kuva rannalta, mutta ei kerrota, että kuvan ottamisen jälkeen saatiin auringonpistos.

Yleisesti tunnetaan negatiivinen syy-seuraussuhde ihmisen itsetunnon ja sosiaalisen median välillä. Somen ihanteellisuus-illuusio aiheuttaa loputtoman vertailun kierteen ja se muokkaa ihmisten käsityksiä itsestä ja omasta elämästä. Oman normaalin elämän vertailu toisen elämän kohokohtiin tuskin tekee hyvää kenellekään, mutta sitä some saa meidät tekemään.

Somen kanavista on pyritty tekemään mahdollisimman koukuttavia, ja siinä on onnistuttu. Koukuttavuus on sovellusten kehittäjien näkökulmasta vahvuus, mutta käyttäjien näkökulmasta heikkous. Somen yksi tunnusmerkeistä on nopeat, mielihyvää tuottavat virikkeet. Näitä ovat esimerkiksi tykkäykset, viestit, kuvat ja lyhyet videot. Virikkeet ovat lyhytkestoisia, jolloin aivot eivät tunnu saavan niitä tarpeeksi. Tämä johtaa jatkuvaan uutisvirran selailuun ja tykkäysten kalasteluun. Moni opiskelija löytää itsensä tilanteesta, jossa koulutöitä pitäisi tehdä, mutta some houkuttaa enemmän. Pitäiskö meidän syyttää siitä itseämme, vai kenties sosiaalisen median sovellusten kehittäjiä?

Somen kanavista on pyritty tekemään mahdollisimman koukuttavia, ja siinä on onnistuttu.

Kiinalaisen someyhtiö ByteDancen kehittämä TikTok-videosovellus on osuva esimerkki äärimmäisen koukuttavasta sosiaalisen median kanavasta. TikTokkia on helppo jäädä selailemaan tuntikausiksi, koska lyhyitä videopätkiä ilmestyy ruudulle toinen toisensa jälkeen. Videoita on joka lähtöön, aina päättömistä hassutteluvideoista vakavampia aiheita käsitteleviin videoihin. Ensiksi loputon videovirta vain viihdyttää. Muutaman tunnin kuluttua se ei vain viihdytä vaan koukuttaa.

Somen koukuttavuudesta voi koitua ihmiselle vakaviakin ongelmia - someriippuvuus on uusi riippuvuuden muoto, jota ei tunneta vielä niin laajasti. Riippuvuudessa sosiaalinen media ottaa otteen käyttäjän elämästä, jolloin normaali arki ei suju ja mielihyvän ainoa lähde on sosiaalinen media. Sosiaalisen median käyttö muuttuu tällöin pakonomaiseksi.

Ratkaisuna sometauko?

Ainoa tapa astua ulos hektisestä some-arjesta on vain yksinkertaisesti somen poistaminen. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta sometauko voi parhaimmillaan toimia kuin miniloma - normaalista poikkeaminen virkistää, selkeyttää ajatuksia ja antaa uutta perspektiiviä.

Sometauko tarkoittaa sosiaalisen median kanavien poistamista tietyksi ajaksi. Etäisyyden ottaminen somesta on yleistyvä nykypäivän ilmiö; ihmiset ovat yhä tietoisempia somen haitoista ja sen vaikutuksista omaan hyvinvointiin. Osa kokee somen vaikuttavan kielteisesti omaan arkeen, pahimmassa tapauksessa aiheuttaen riippuvuutta, osa taas tiedostaa somen vaikuttavan omaan itsetuntoon kielteisellä tavalla. Oli syy mikä tahansa, tauon ottaminen somesta auttaa palauttamaan keskittymisen takaisin omaan elämään ja hyvinvointiin. Sometauko voi olla erityisen avulias niille, jotka kokevat tyytymättömyyttä omaan elämäänsä - tällöin voi keskittää energian sellaisten asioiden edistämiseen, joita ehkä somea selaillessa on huomannut kadehtivan muissa tai muiden elämässä.

Moni oli kokenut sometauon hyödyttävän itseään niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Itseni kohdalla sometauko olisi juuri nyt paikallaan, sillä aikaa on abivuonna vaikka muille jakaa ja täten sortuminen sosiaalisen median selailuun opiskelun sijasta on riskinä. Tämän rinnalla olen huomannut somesisältöjen vaikuttavan mielialaani. Monesti esimerkiksi huomaan päiväni sujuneen vallan mainiosti koulutöiden parissa, mutta somen avattuani näen muiden ihmisten päivityksiä siitä, miten he tekivät sitä ja tätä ja opiskelivat ja ehtivät vielä kavereitakin nähdä. Siinä samassa ylpeydentunteeni haalenee. Tämä mielessä pitäen sometauko voisi hyvinkin toimia miniloman lailla, vieden keskittymiseni muiden elämästä takaisin omaan elämääni.

Tästä huolimatta epäilykseni heräsivät sometauon suhteen - jos päättäisin kokeilla sellaista, en pystyisi olemaan yhteydessä ystäviini kokonaiseen viikkoon ja päiväni saattaisivat muuttua tylsiksi. Millä aktiviteeteilla täyttäisin sitten syyslomani? Jäisin varmasti paitsi kaikesta.

Nämä ajatukset saivat kuitenkin väistyä tieltä, kun aloin lukea muiden kokemuksia sometauosta. Moni oli kokenut sometauon hyödyttävän itseään niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lukuisat ihmiset kirjoittivat blogeissaan, miten sometauko oli tuonut heille mielenrauhaa, antanut lisää aikaa arkeen ja lisännyt kekseliäisyyttä. Löysin myös loputtomasti artikkeleita, jotka kertoivat sometauon hyödyistä - yksi lupasi älykkyyden kohoamista, toinen aktiivisuuden tason nousua, kolmas taas kiitollisuuden lisääntymistä. Innostuin - ehkä tauko somesta olisikin sen väärti, jos se vaikuttaisi mielenterveyteeni niinkin myönteisesti mitä blogeissa ja artikkeleissa oli luvattu. Ei kai siinä muu auta kuin hypätä tuntemattomaan ja antaa sometauolle mahdollisuus!

Somenkäyttöni ennen sometaukoa

Stressaa. Tuntuu, ettei keskittyminen riitä. Istun koulutehtävieni äärellä, mutta ajatukset pyörivät kaikessa muussa mahdollisessa. Sosiaalisella medialla on keinonsa säilyttää ihmisen mielenkiinto loputtomuuksiin asti ilman, että siihen vaadittaisiin minkäänlaista ponnistelua saatika sitten itsekuria. Koulutehtävät puolestaan vaativat juurikin ponnistelua ja itsekuria, mutta nyt aivoni ovat juuttuneet somen-selailu-tilaan ja sanovat ei ponnistelua vaativille tehtäville.

Tämä on hyvin tyypillinen tilanne, joka tulee minua vastaan arjessa. Sosiaalinen media vie keskittymiseni muualle oikeasta elämästä, jolloin mikään oikeassa elämässä ei tunnu onnistuvan. Tämä saattaa kieliä siitä, että käytän koukuttavia sovelluksia ja vielä melko passiiviseen tyyliin. Instagram, TikTok ja Snapchat vievät päivän somekiintiöstäni eniten aikaa. Lisäksi tykkään katsoa Youtubesta videoita. Instagramia ja Snapchattia käytän melko aktiivisesti ja vuorovaikutteisesti, mutta muut sovellukset jäävät passiivisen selailun kategoriaan.

Tylsistymisen hetkellä kaivan vain puhelimen esille, enkä anna ajatukseni kulkea vapaasti.

Vaikka pyrin käyttämään somea vastuullisesti, on siihen helppo jäädä koukkuun. Erityisen koukuttavia sovelluksia ovat mielestäni TikTok ja Instagram. TikTok eritoten, koska viihdyttäviä lyhytkestoisia videopätkiä katsellessa ajantaju häviää helposti. Instagramissa puolestaan on helppo jäädä jumittamaan tutki-osastolle, jossa algoritmi esittää käyttäjälle hänen kiinnostuksen mukaisia kuvia ja videoita. Usein Instagramia selaillessa seuraava tapahtumakulku toistuu: päädyn jonkun tunnetun henkilön profiiliin, sen kautta johonkin toiseen ja kahden tunnin kuluttua löydän itseni Ariana Granden äidin serkun kaverin koiran profiilissa. Ja sitten ihmettelen, että mihin ihmeeseen viimeiset kaksi tuntia ajastani olen käyttänyt.

Sosisaalisesta mediasta on ollut minulle paljon iloa siinä missä haittaakin - se inspiroi, mahdollistaa yhteydenpidon ja viihdyttää, mutta samalla se saa minut vertailemaan itseäni muihin ja on hyvin koukuttava. Kohtaan somessa lähes päivittäin muiden tyttöjen ja naisten upean näköisiä selfieitä, ja se nakertaa itsetuntoani, vaikka kuinka yrittäisin olla vertaamatta itseäni muihin. Olen esimerkiksi saattanut katsoa peiliin aamulla ajatellen, että tänään näytän ihan kivalta. Sitten näen Instagramissa mallin näköisen tytön, ja hyvä olo itsestäni lähtee alamäkeen siinä samassa.

Välillä tuntuu, kuin eläisi somekuplassa; ajatukset eivät saa hengähtää ja sosiaalinen media on kaikkialla mukana. Tylsistymisen hetkellä kaivan vain puhelimen esille, enkä anna ajatukseni kulkea vapaasti. Kotona on helppoa vain selailla somea hyödyllisen tekemisen sijasta. Näiden seikkojen takia uskon, että pieni irtautuminen somesta tekee hyvää minulle kokonaisvaltaisesti.

Alkuajatukset sometauosta

Sosiaalinen media tarkoittaa viestintäympäristöä, jossa jokaisella käyttäjällä on mahdollisuus jakaa ja tuottaa erilaisia sisältöjä. Siksi esimerkiksi joukkotiedotusvälineitä ei lueta sosiaalisen median kanavoiksi. Sen sijaan sovellukset kuten Instagram, Snapchat ja TikTok, saavat kiellon elämääni sometauon ajaksi.

Miten nämä säädökset sitten tulevat käytännössä vaikuttamaan elämääni? Ensinnäkin, pidän sometauon syyslomalla, jolloin matkustamme äidin kanssa Ahvenanmaalle. En voi jakaa sieltä lainkaan kuvia someen, mitä normaalisti tekisin. Toisaalta hauskaa voi olla ilmankin, että siitä on jonkinlaisia todisteita somessa. Toiseksi, yhteydenpidon hankaloituminen kavereihini lomalla ei ole mikään ideaali tilanne, sillä lomalla aikaa riittää enemmän kavereiden kanssa olemiseen kuin arjessa. Olemme kuitenkin äidin kanssa Ahvenanmaalla suurimman osan lomasta, eli katastrofi tämä tilanne ei ole.

Odotukseni tämän sometauon suhteen ovat melko korkealla. Eniten odotan sitä, että pääsen viettämään lomani täysin keskittyen hetkessä elämiseen ilman häiriötekijöitä somessa. En ole koskaan käynyt Ahvenanmaalla, joten haluan ottaa pienestä lomamatkasta kaiken irti. Ilman sosiaalista mediaa kokemuksesta tulee varmasti elämänmakuisempi. Hypoteesini on se, että tulen keskittymään enemmän ympäristööni, nauttimaan elämästä enemmän ja ennen kaikkea saamaan paljon irti syyslomasta, mitä tulee aikaansaamiseen ja rentoutumiseen.

Tässä someviikon säännöt vielä tiivistettynä:

sosiaalisen median kanavat, kuten Instagram, Snapchat, Facebook tai Twitter: ei pääsyä
joukkotiedotusvälineet, suoratoistopalvelut ja tiedonlähteet: saan käyttää
Poikkeukset: Whatsapp-sovellus välttämätön työasioissa
sometauon kesto: 7 päivää

Eiköhän aloiteta!

Ensimmäinen päivä (perjantai 9.10)

Herään aamulla ja elän elämääni normaalisti suorittaen aamutoimia - en tavallisestikkaan selaile sosiaalisen median kanavia aamulla, sen rutiinin olen itselleni onnistunut opettamaan.

Sitten on aika tehdä se, mitä on tehtävä - sosiaalisen median kanavien poistaminen. Ensin minun täytyy kuitenkin ilmoittaa tästä sometauosta muille, etteivät he ajattele minun olevan a) juuttunut sängyn pohjalle b) kuollut c) vain poikkeuksellisen laiska vastaamaan.

Viesti lähetetty. Painan “poista sovellus”, ja silmänräpäyksessä näytöltä häviää Snapchat, jossa käyn päivittäin ainakin 50 kertaa. Sitten lähtee Instagram. Seuraavana vuorossa Jodel, sen jälkeen Twitter ja Facebook ja viimeisenä TikTok, kaikista koukuttavin sovellus, jos minulta kysytään.

Kumma kyllä, oloni on innokas ja helpottunut. Ikään kuin taakka olisi nostettu harteiltani. Nyt ei tarvitse huolehtia muiden tekemisistä, ei vertailla itseäni muihin eikä pelätä puhelimeeni koukkuun jäämistä.

Vapauduttuani sosiaalisen median kanavista keitän itselleni kahvia ja ryhdyn heti kouluhommiin. Aamupäivän tunnit sujuvat selvästi tehokkaammin mitä normaalisti - yleensä päädyn selailemaan yön aikana tulleita julkaisuja sekä ilmoituksia ensimmäisen tauon aikana, ja niinkin pääsee välillä käymään, että suunniteltu viiden minuutin tauko muuttuukin 30 minuutin tauoksi.

Tänään minulla on ollut selkeän rytmi työskentelyn ja taukojen välillä; puoli tuntia opiskelua, viisi minuuttia taukoa. Taukojen sisältö muuttui somen selailusta vain olemiseen ja ajatteluun. Kumma kyllä, tämä muutos näkyy heti keskittymiskyvyssäni hyvällä tavalla. Lifehack.

Nyt on kolmisen tuntia opiskelua takana. Alkaa väsyttää. Normaalisti hakeutuisin tässä vaiheessa puhelimeni ääreen ja asettuisin selailemaan sitä sängylleni. Nyt sitä mahdollisuutta ei ole, joten on aika keksiä muita keinoja väsymyksen potemiseen. Otan nokoset. Puolen tunnin kuluttua olen selättänyt väsymyksen. On päivänselvää, että päikkärit vievät pois väsymyksen, mutta välillä väsynyt minä ajattelee piristyslääkkeen löytyvän Instagramista.

Päikkäreiden voimalla jatkan vielä iltapäivän tunnit opiskelujeni parissa, kunnes on aika palkita itseni aikaansaamisestani. Ihan oikeasti, koska nyt minulla ei ole mahdollisuutta palkita itseäni somen selailulla. Täten lähden kauppaan ostamaan karkkia. Onhan nyt sentään syysloma. Pyöräilen syksyisessä maisemassa kuunnellen podcastia. Hengitän sisään raikasta syysilmaa ja siinä hetkessä tajuan - tästä minä nautin oikeasti. Tätä minä voin pitää palkkiona tämän päivän työstä.

Vietän iltaa mielenkiintoisen dokumenttielokuvan parissa. Astun amerikkalaisen huippuvoimistelun kulissien taakse siihen karuun maailmaan, jota dominoivat seksuaaliset hyväksikäyttäjät. Netflixin dokumentti Athele A opettaa minulle yhdessä illassa enemmän mitä instagramin selailu kuukaudessa.

Nukkumaan mennessäni oloni on rentoutunut ja onnellinen. Tänään sain aikaiseksi enemmän asioita ja käytin vapaa-aikaani paremmin. Hyödyllisten asioiden tekeminen saa minut hyvälle tuulelle, ikään kuin olisin voittanut palkinnon. Ensimmäinen someton päivä selätetty siis onnistuneesti.

Dokumentti opetti minulle yhdessä illassa enemmän mitä instagramin selailu kuukaudessa.

Päivä 2

Aamu sujui kuten normaalistikin koulutöiden parissa. Sain aikaiseksi hyvin paljon asioista, kun koukuttavat sovellukset eivät olleet ulottuvilla. Ne ajat, joita olisin käyttänyt somessa roikkumiseen, käytin nyt esimerkiksi koirani rapsuttamiseen, musiikin kuunteluun tai kirjan lukemiseen. Luovuuteni on noussut tekemisen keksimisen suhteen.

Illemmalla suuntasimme äidin kanssa musikaaliin, joka oli suunnattoman upea. Koin pystyväni olevan paremmin läsnä hetkessä ja todella nauttimaan elämyksestä. Sosiaalisella medialla kun on tapana mukauttaa salakavalasti mieltämme lyhytkestoisten ärsykkeiden vastaanottamiseen, jolloin pidempikestoisten sellaisten, kuten juuri kulttuurielämysten, seuraaminen tuntuu vaivalloisemmalta.

Houkutus tekstata kavereilleni päivän tapahtumista on illalla suuri, mutta pääsen siitä yli, kun päätän aloittaa uuden sarjan Netflixistä.

Saan itseni ajoissa nukkumaan, mutta sängyssä mielessäni pyörii sosiaalisen median sisällöt. Mieleeni nousee jotain täysin hatusta vedettyjä instagram-kuvia, joita muistan nähneeni viikkoja sitten. Mieleni näköjään alkaa tuottaa somesisältöjä, kun en näe niitä. Somesta ei ihan noin vain päästä eroon.

Päivä 3

Heräsin tänään myöhään, koska on sunnuntai. Tunsin itseni enemmän kuin levänneeksi, koska olin nukkunut miltei 11 tuntia. Yöuneni kiittävät sometaukoani.

Aamuni meni koiraani paijaillessa ja uutta lainaamani kirjaa lukiessa. Olen lukea pitkäsä aikaa. Some on vallannut niin paljon alaa vapaa-ajastani, ettei kirjaan tarttumiselle ole ollut aikaa.

Kuitenkin sain jälleen todistaa, että mielenkiintoisen kirjan sivujen selailu (tai enemmänkin niihin uppoutuminen) on ainakin 10 kertaa nautinnollisempaa verrattuna instagram-feedin selailuun. Ainakin pitkällä tähtäyksellä.

Sunnuntait ovat minulle päiviä, jotka olen pyhittänyt vain olemiselle ja rentoutumiselle. Se merkitsee kaiken sellaisen tekemisen välttelemistä, mikä millään tasolla liittyy kouluun. Oleminen ja rentoutuminen puolestaan merkitsee Netflixin maailmaan sukeltamista (sallin sen itselleni kun kirjan sivuja on takana jo ihan mukavasti).

Houkutus avata Youtube-sovellus herää, kun löydän mielenkiintoisen sarjan Netflixistä - haluan aina katsoa trailerin, jotta varmasti tiedän sarjan olevan katsomisen arvoinen. Jätän kuitenkin asian sikseen ja laitan pyörimään Nooan arkista kertovan elokuvan. Jännää. Uppoudun elokuvan tunnelmaan ja tarinaan täysin - se vie minut mennessään. Tapani seurata taidetta on muuttunut, nyt kun mitään häiriöntekijää nimeltä some ei ole lähettyvillä.

Päivä 4

Tänään lähdimme äidin kanssa Ahvenanmaalle syysloman kunniaksi. Herätyskelloni alkoi soimaan kello 5 aamuyöstä. Ei lainkaan minun tapaista touhua, mutta pääsin ylös melkeinpä heti. Toisin sille löytyy hyvä selitys; olin taas nukkunut makoisasti. Kumman nopeasti tulee uni, kun some ei ole läsnä illan rutiineissa.

Istuimme kylmään autoon, ja matka sai luvan alkaa. Automatkalla tarkkailin kellastuneiden lehtien täyttämiä maisemia ja torkuin tylsien sellaisten välillä aina auringon sarastukseen saakka. Taustalla soi vanhoja kunnon suomiklassikoita. Nyt kun some oli jäänyt matkasta pois, keskitin huomiotani enemmän ympäröivään todellisuuteen.

En ole pitkään aikaan viettänyt koko ajomatkaa ilman, että kaivaisin puhelimeni esille ja selailisin sosiaalista mediaa. Vapauttava kokemus.

Päivälle antoivat väriä muutkin hassut ajatuksen jyvät, joita kylvin laivan hytissä - aloin pohtia, miten erilainen maailma olisi, jos dinosaurusten sukupuuttoa ei koskaan olisi tapahtunut.

Tauko somesta on antanut mielelleni tilaa oikeasti ajatella ja asettua tärkeiden kysymysten äärelle.

Sosiaalisessa mediassa kohtaamme niin paljon tarpeetonta ja pinnallista tietoa, että unohdamme kaiken sen, joka on oikeasti kiinnostavaa ja tärkeää. Maailma, jossa elämme, on pullollaan mielenkiintoisia asioita, mutta some on mennyt niiden edelle - usein mielenkiintoisten asioiden ymmärtäminen vaatii paljon aikaa, somen selailu taas on helppoa ja kivaa. Miksi nähdä turhaa vaivaa lähteä illalla ulos ihailemaan tähtitaivasta, kun voi vain mennä Instagramiin ihailemaan kuusta otettuja kuvia?

Saavumme kohti Maarianhaminaa ja kaunis syksyinen satamamaisema avautuu eteemme. Nautin viileästä merituulesta ja kaikesta tästä vapaudesta, jota olen päässyt kokemaan ilman sosiaalista mediaa. Loppupäivä menee rennoin tunnelmin kaupunkiin tutustuessa.

Tänään oloni on ollut todella rentoutunut ja mieleni levollinen. Tauko somesta on antanut mielelleni tilaa oikeasti ajatella ja asettua tärkeiden kysymysten äärelle.

Päivä 5

Olen viimeiset 4 päivää saanut toimia sivustaseuraajan roolissa somen käytön suhteen, ja huomannut, kuinka paljon me ihmiset olemme puhelimella pitkin päivää: julkisessa liikenteessä, kävellessä ja syödessä. Hengitämme sosiaalista mediaa päivittäin. Ehdin tänään hotellilla tekemään vaikka ja mitä sillä aikaa, kun äitini selaili läpi Facebookin ja Twitterin.

Somessa käymisestä on tullut niin normaali osa arkeamme, että some jopa on yhdessäolossa läsnä, suorasti tai epäsuorasti esimerkiksi puheenaiheissa. Esimerkiksi tänään jaoimme ajatuksiamme äitini kanssa Donald Trumpin kyseenalaisista twiiteistä.

Päivä taittui ajellessa ympäri Ahvenanmaata upeiden syksyisten maisemien ympäröimänä. Maisemat olivat ehdottomasti kuvaamisen arvoisia, ja houkutus postata niistä sosiaaliseen mediaan oli suuri. Tällä kertaa maisemat jäivät kuitenkin vain omiin muistoihini.

Jäin tänään moneen otteeseen vain katselemaan syksyn upeita värejä - en miettinyt mitään, olin vain ja ihastelin. Parasta näissä hetkissä on se, että ne muistaa aina. Mieli täyttyy vain reaaliaikaisista tapahtumista. Some, viestit ja muu häsellys on jäänyt taka-alalle. Hetkessä elämisen kykyni tekee paluutaan.

Päivä 6

Omasta henkisestä ja fyysisestä terveydestä huolehtiminen on noussut ykkösprioriteetiksi nyt syyslomalla. Päivässä on paljon tyhjiä hetkiä, jolloin normaalisti kaivaisin puhelimeni esiin. Nyt sitä mahdollisuutta ei ole, joten niinä hetkinä keskitän ajatukseni vain olotilaani ja keinoihin, joiden avulla voisin kohentaa sitä. Jos minua väsyttää, otan päikkärit. Jos on jano, juon vettä. Näitä hyvin yksinkertaisiakin kehon tarvetiloja sattuu välillä laiminlyömään hektisen, somen ja opiskelun täyttämän arjen keskellä. Tauko somesta antaa mahdollisuuden pysähtyä ja oikeasti kuunnella itseään.

Herätyskelloni soi. Kello on vasta 6:30, mutta olen päättänyt ottaa päivän aloitukseen hieman etumatkaa. Lähden aamulenkille raikkaaseen syysilmaan ja saan todistaa kaunista auringonnousua. Taas jälleen päädyn ihailemaan maisemaa pelkillä silmilläni Snapchat-kameran läpi tiirustelun sijasta. Houkutus näkemäni jakamiselle somessa on suuri, mutta olen oppinut sietämään tunnetta kuluneiden päivien aikana. Lenkin jälkeen pikavenyttelyt ja suihkuun. Spotify tietysti kulkee koko ajan rinnalla.

Tauko somesta antaa mahdollisuuden pysähtyä ja kuunnella itseään.

Aamupalalla on maukasta hedelmäsalaattia ja suklaalevitettä paahdettujen leipien päälle. Vaikka annos näyttää vähän liiankin hyvältä, ei nyt ole lupaa postata siitä someen. Aamupalapöydässä selailisin normaalisti läpi sosiaalisen median kanavat ja yrittäisin siinä samalla nauttia aamupalasta. Nyt puhelin ei ole häiritsemässä makuelämystäni.

Loppupäivä meni Maarianhaminassa seikkaillessa ja kuvia tuli otettua useampikin.Ympäristöön kiinnittää enemmän huomiota, kun on täysin läsnä tässä maailmassa, ei vain puoliksi. Tällöin löytää myös parhaimmat maisemat.

Iltapäivän saapuessa jalkani ovat kävelystä kipeät ja silmäni ylikuormittuneet kauniista maisemista ja nähtävyyksistä. On aika jättää Maarianhamina taakse ja suunnata kohti laivaa, jolla matkaamme takaisin Suomeen.

Istumme autossa pitkän ja uuvuttavan laivamatkan jälkeen. Katson taivaalle ja näen pelkkiä tähtiä ja niiden välissä ikuista pimeyttä. Jos yhden hetken saisi vangita omilla silmillä, niin valitsisin ehdottomasti tämän. Musiikki soi radiosta hiljaa. Silmäni lepäävät koko automatkan tähtitaivaassa ja yöllisissä maisemissa, välillä kiinni, mutta eivät kertaakaan puhelimen näytöllä. Silmäni säästyvät säryltä ja maisemat jäävät mieleen.

Kun yksi asia poistetaan, raivautuu toiselle enemmän tilaa. Se toinen on kyky nauttia elämästä tässä ja nyt.

Päivä 7

Nyt voin taputtaa itseäni olalle ja todeta, että ohi on. Selvitty kunnialla. Mutta laitetaanpas ensin viimeinen someton päivä pakettiin.

Tarvitsen kahvia ja sitten voin ryhtyä puuhastelemaan koulutöiden parissa - loma ei välillä tunnu lomalta, kun deadlinet häämöttää edessä kuin möröt pimeässä. Ensin vähän äidinkieltä, sitten autokouluteoriaa. Keskittyminen pysyy mintissä - pidempään kestäviin tehtäviin tarttuminen ei tunnu enää niin tuskalliselta, kun on totuttanut aivot pelkästään niihin (sosiaalinen media tarjoaa koko ajan vain lyhytaikaisia ärsykkeitä.)

Aamupäivä selätetty ja nyt on aika lähteä viettämään aikaa ulos. Hyppään pyörän selkään kohti lokakuista syysiltaa kamera olallani ja kuulokkeet korvissani.

Ulkoilu on aina ollut minun tapani paeta arkea ja rutiineja - mutta myös sosiaalista mediaa.

Tänään lähdin ulos, koska halusin kokea ja nähdä asioita, hengittää raikasta ilmaa, en paeta. Uusi arkeni, joka näiden somettomien päivien parissa on muotoutunut, on sellainen, josta minun ei tarvitse aika ajoin paeta. Arki tuntuu astetta vapaammalta ja kevyemmältä, vaikka sometauolla on varjopuoliakin, kuten yhteydenpidon vähentyminen.

Illalla koittaa vihdoin aika, jota olen alitajuisesti odottanut koko viikon; sovellusten lataaminen takaisin. Muutaman minuutin kuluttua Instagram, Snapchat ja muut somekanavat ovat takaisin elämässäni. Sometauko taisi kuitenkin muuttaa suhtautumistani elämään ja sosiaaliseen mediaan.

Kannattiko?

Viikon tauko somesta oli melkoinen kokemus, ja se opetti minulle monia asioita, sekä somesta että elämästä yleensä. Etäisyyden ottaminen somesta muutti ajattelutapaani ja sai minut kyseenalaistamaan toimintamallejani somen käyttöön liittyen. Ymmärsin, että sosiaalinen media todellakin vaikuttaa mielialaani ja vie paljon aikaa arjestani. Tämän oivalluksen myötä pyrin jatkossa vähentämään somen käyttöäni ja tarkkailemaan kriittisellä silmällä, mitä sisältöjä kulutan. Sometauolla minulla oli hyvin aikaa pohtia, mitkä sisällöt somessa ovat itselleni huonoja ja mitkä taas hyödyllisiä, esimerkiksi yhteydenpidon mahdollistavat sovellukset. Vertailulle altistavat sovellukset, kuten Instagram, tulevat luultavasti vähemmälle käytölle jatkossa.

Tauko sai minut myös ymmärtämään, kuinka vähän sosiaalista mediaa oikeasti tarvitsee. Yhteydenpito ja kommunikointi ovat asia erikseen, mutta esimerkiksi muiden elämän seuraaminen ei ole kovin antoisaa ajankäyttöä. Oikeassa elämässä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, ettei sosiaaliselle medialle tulisi koskaan antaa valtaa hallita omaa elämää. Tauko somesta näkyi selkeästi muutoksina ajankäytössäni. Keskitin ajatukseni ympäröivään maailmaan ja en tylsistynyt niin helposti. Elämää voi elää ilmankin että siitä postailee someen.

Jo viikko, muutama päiväkin, ilman somea voi tehdä ihmeitä.

Omasta seurastani nauttiminen ja omien ajatusteni kuunteleminen olivat myös asioita, jotka kehittyivät sometauon aikana. Tyhjinä hetkinä mietin vain kaikenlaista, ja huomasin ajatusteni olevan myönteisempiä mitä normaalisti, kun mieleni sai lepoa jatkuvalta ärsykevirralta. Täten en edes kokenut tarvetta paeta ajatusvirtaani sosiaalisen median maailmoihin.

Kaiken kaikkiaan tauko somesta oli silmiä avaava ja rentouttava kokemus. Se muokkasi suhdettani someen ja auttoi pysähtymään kunnolla kiireisen arjen keskellä. Stressitasoni olivat alhaiset koko viikon ja tuntui, kuin hengittäisi raikasta ilmaa pitkästä aikaa. Jo viikko, muutama päiväkin, ilman somea voi tehdä ihmeitä, joten suosittelen ehdottomasti kokeilemaan.

5 syytä, miksi sometauko on kokeilemisen arvoinen:

1. Energiaa säästyy enemmän asioihin, joilla on oikeasti itselle väliä

2. Teet hyödyllisempiä asioita ja saat enemmän aikaiseksi

3. Saat maistiaisen siitä, miltä hetkessä eläminen tuntuu

4. Keskittymiskykysi paranee ja ajatuksesi muuttuvat kirkkaimmiksi

5. Pääset nauttimaan elämästä sen todellisena päähenkilönä.